Älykkäät kulttuurikylät järjestivät tarinakahvilan Sippolassa, Tiutisessa, Myllykoskella ja Kouvolan Alakylässä, jossa pidettiin Kymijoki-aiheinen tarinakahvila. Tarinakahvilat järjestettiin yhteistyössä Kymenlaakson museon kanssa.
Tarkoitus oli nostaa esiin kylien tarinoita, vahvistaa kulttuuriperintötietoisuutta ja yhteisöllisyyttä paikallisten keskuudessa sekä tarkastella, millainen metsäteollisuuden muovaama Kymenlaakso on syntynyt. Tarinakahvilat järjestettiin osana 2022 vietettyä Kymenlaakson ihme – Metsäteollisuutta 150 vuotta -juhlaa. Samalla hanke sai kerättyä lisää tietoa kylistä ja kehittää tarinakahvila-konseptia. Kymenlaakson museo teki yleisötyötä ja toimintaansa tunnetuksi, sekä mahdollisuuden kuulla paikallisia tarinoita ja löytää kenties arvoisia tietoja ja haastateltavia henkilöitä.
Kokoontumispaikkoina toimivat Sippolassa Taidekeskus Antares, Tiutisessa työväentalo, Myllykoskella kulttuuritalo Wanhassa rautakaupassa, Alakylässä KymiSunin Jokituvilla. Tunnelman keventämisen kannalta tärkeä kahvitteluhetki pidettiin tapahtuman alussa tai tauolla. Osallistujat jakautuivat määrästä riippuen pöytiin, joissa keskusteltiin vapaamuotoisesti. Kymenlaakson museo oli tuonut mukanaan kopioita vanhoista valokuvista, ja osallistujia oli kehotettu ottamaan mukaan kuvia itselle tärkeistä paikoista tai tapahtumista. Keskusteluun johdatti kolmen teemaan liittyvää kysymystä: Mitkä ovat sinulle tärkeitä paikkoja; Mikä tekee kylästä kylän; Millaista elämä on ollut ja on nyt? Järjestäjän edustajat toimivat kirjureina kussakin pöydässä. Lopuksi ryhmät esittelivät muille, mistä keskusteltiin, mitä tarinoita ja kylän ominaispiirteitä nousi esiin.
Keskustelut pulppusivat ja tarinoita riitti jokaisessa tarinakahvilassa! Jostain lähdettiin liikkeelle ja päädyttiin seuraavaan aiheeseen. Yhteinen muistelu toi mieleen muistoja ja synnytti pohdintaa, miten se nyt olikaan, ja ihmiset täydensivät toisiaan. Tärkeintä ei ollut tarkkojen yksityiskohtien muistaminen tai tarkat vuosiluvut, vaan muistojen jakaminen, uusien tarinoiden kuuleminen, yhteisten muistojen ja kylälle tärkeiden tarinoiden muistaminen. Tarinakahviloiden tuloksia ei tallennettu museon kokoelmiin, mutta museo oli kuulolla aiheiden ja myöhempien tallennusten varatlta. Yhteenveto keskusteluista lähetettiin osallistujille.
Myllykoskella pinnalle nousivat paperitehdas ja tehtaalaisuus osana kylän identiteettiä. Wanhassa rautakaupassa oli samaan aikaan esillä Myllykosken paperitehtaasta kertova näyttely Tarinoita tehtaalta. Toki urheilupitäjässä muisteltiin myös aikoinaan menestyksekästä jalkapallojoukkuetta Myllykosken Palloa! Tarinakahviloihin liittyen saimme kouluyhteistyönä Myllykosken yhteiskoululta kahdeksan oppilaan kirjoituksen omasta kotikylästä. Tarinoissa nousi esiin tärkeänä perhe, kaverit, kotiseudun muistot, turvallisuus ja rauhallisuus. Kaikki tunsivat toisensta ja kaikki tarvittava oli lähellä, vaikka etäisyydet esimerkiksi parempien palveluiden pariin harmittivatkin. Lisää Myllykosken tarinakahvilasta voi lukea hankkeen blogista: https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitystoiminnan-blogi/tehdas-ja-kymijoki-tekevat-myllykosken-nuorille-muistot-paikasta-kodin/
Tiutisen tarinakahvilassa piirtyi esiin yhteisöllinen, touhukas, merellinen idylli, joka on täynnä historiaa ja kulttuuriperintöä. Tiutinen rakentui Hallan laatikkotehtaan ja sataman työntekijöiden yhteisöksi. Tiutinen paloi pahoin jatkosodassa, mutta paikalliset rakensivat talonsa uudestaan ja estivät sataman siirtämisen Kotkasta Tiutiseen vetoamalla eduskuntaan. Saarelle rakennettiin maantieyhteys vasta 70-luvulla. Jokaisella on kuulemma vieläkin vähintään yksi vene! Tiutisen tarinakahvilasta voi lukea lisää hankkeen blogista: https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitystoiminnan-blogi/tarinoita-meren-rajaamalta-saarelta-tiutisen-tarinakahvilan-antia/
Tilaisuuksista pyrittiin luomaan helposti lähestyttävät, matalan osallistumiskynnyksen vapaamuotoiset keskustelutilaisuudet kahvikupposten äärellä. Osallistujien houkuttelu tilaisuuksiin oli kuitenkin haasteellista. Virojoelle ja Ankkapurhaan kaavaillut tarinakahvilat jouduttiin perumaan osallistujien puutteen takia. Tähän vaikutti osittain koronatilanne, mutta totesimme, että osallistujia saa mukaan helpommin, jos järjestäjä on paikallisille tuttu toimija tai yhteistyötä tehty aiemmin.
Tarinakahvila-konsepti sai alkunsa Xamkin ja nykisen LAB-ammattikorkeakoulun (silloin Saimia) toteuttamassa Miljöömatkailu-hankkeessa. Nyt konseptia testattiin ja jatkokehitettiin yhteistyössä Kymenlaakson museon kanssa. Tarinakahvila-mallia on varaa kehittää edelleen, mutta se on hyvä keino esimerkiksi kyläyhdistyksille kerätä muistitetoa, osallistaa paikallisia ja vahvistaa kulttuuriperintötietoisuutta. Tarinakahvilan tarkoitus ja tulosten tallentaminen on tärkeä kysymys ratkaistavaksi. Halutaanko tilaisuuksia järjestää säännöllisesti, kerätäänkö tietoa kyläyhdistyksen arkistoihin? Miten tiedot säilytetään? Tietojen keräämisestä ja tallentamisesta ja mahdollisten henkilötietojen käsittelystä on toki kerrottava osallistujille. Muita pohdittavia kysymyksiä ovat: Miten saada houkuteltua osallistujia ja tavoitettua mahdollisesti vapaa-ajan asukkaitakin? Miten saada nuoret mukaan tai kiinnostumaan oman kylän kulttuuriperinnöstä? Millainen olisi toimintamalli kouluyhteistyöhön?
Laura Lehtinen
Kulttuuriperintöasiantuntija