Kymenlaaksossa on runsaasti omaleimaisia, ilmeikkäitä ja historiallisia kyliä. Kulttuuriperintöä on kaikkialla ympäristössämme, mutta tieto siitä ei aina välity kulkijoille ja katsojille. Kiinnostavalla tavalla hyödynnettynä kulttuuriperintö on erottautumistekijä, hedelmällinen resurssi ja voimavara. Tarinoilla, tapahtumilla, rakennuksilla ja maisemilla on voima herättää ajatuksia ja tunteita, kiinnittää paikkaan, vetää vierailemaan, antaa elantoa sekä lumota kokijat.
Kulttuuriperintö on sekä yksityistä että yhteistä. Yhteinen kulttuuriperintö on jaettua, julkista, tarinoita, monumentteja, rakennettua ympäristöä. Yksityinen on sekä henkilökohtaista ja omaelämäkerrallista että omia muistoja ja kokemuksia yhteiseen, julkiseen kulttuuriperintöön liittyen. Yhteisen kulttuuriperinnön vaaliminen on – museolaitosten ohella – yhteisöjen ja kylien kunnia ja velvollisuus. Miksi?
Kulttuuriperintö on paikkasidonnaista, joka saattaa olla etänä koettavissa, mutta ei fyysisesti siirrettävissä. Tämä menneisyys tapahtui juuri täällä, siitä kertovat rakennukset, nimet, maisemat ja muistot. Kulttuuriperintö on myös aikasidonnaista. Menneisyys luo materiaa, joka katoaa, kestää tai vaalittuna säilyy. Ajan arvot ja ihanteet määrittävät, mikä valikoituu ja valikoidaan kulttuuriperinnksi erotuksena muista. Ikä kuvaa ajan kulkua, kulumista ja asioiden olemassa oloa muuttuvassa maailmassa.
Menneisyyden tuntemus auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja kuvittelemaan tulevaa. Mennyt on muokannut tämän hetken. Historian merkkien näkeminen ympäristössä ja merkitysten tunnistaminen auttaa käsittämään aikaa ja ymmärtämään maailmaa. Millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa olemassa olevaa säilyttäen ja uutta rakentaen? Tulevaisuuden kulttuuriperintö muodostuu nyt.
Ankkapurha
Inkeroisten Tehtaanmäki edustaa yhä elävää teollisuusyhteisöä, joka muodostui kartonki- ja paperitehtaiden ympärille.
“Kymijoen varren Anjalan paperitehtaan ja Inkeroisten kartonkitehtaan teollisuuslaitokset ovat sekä teollisuushistorian että modernin arkkitehtuurin muistomerkkejä. Aluekokonaisuus on vuosikymmenten kuluessa teollisuuden kasvun myötä syntynyt ja kehittynyt yhtenäinen ja monikerroksinen, sosiaaliseen hierarkiaan pohjautuva yhdyskunta.” (Museovirasto 2009b.)
Alvar Aallon tyylikäs, käytännöllinen ja tarpeellisuuteen pelkistetty arkkitehtuuri ja muotoilu vetoavat ihmisiin edelleen. Aallo perintö kuvastaa asumisen ja rakentamisen muutoksen lisäksi aikansa yhteiskuntaa – vaikka suunnittelun kautta haluttiin tarjota kaikille viihtyisät, terveelliset asuinolot, on Anjalan paperitehtaan rakennuttamat talot suunniteltu työntekijöiden asemaa vastaaviksi.
Aalto, aikaa kestävä suunnittelu, tunnistettu kulttuuriperintö tuovat lisäarvoa rakennusten käyttäjille. Tehtaanmäen koulu on suunniteltu kouluksi, lasten mittakaavaan ja oli aikanaan moderni maaseudun teollisuusyhteisön koulu. Lasten ja nuorten toiminta tai opetukselliset sisällöt sopisivat hyvin rakennukseen jatkossakin.
Anjalan historiallisen ympäristön merkitystä kuvataan näin:
“Kymijokeen liittyvällä Anjalan kulttuurimaisemalla on merkittävä asema kartanolaitoksen muotoutumisessa, valtakunnan sotahistoriassa sekä varhaisen suurteollisuuden syntypaikkana.” (Museovirasto 2009a).
Anjalan ja Inkeroisten alueen erityispiirteisiin kuuluu rajaseudun historia, sillä Kymijoki oli Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajana 1743-1809. Alue joutuikin sodan polttopisteeseen Kustaa III sodan aikana 1788-1790. Itse Ruotsin kuningas Kustaa III johti sotaa Anjalassa ja kertoman mukaan vieraili Anjalan kartanossakin. Alueelta löytyy useiden ruotsalaisten ja venäläisten rakentamien linnoistuslaitteiden jäänteitä (Museovirasto 2009a). Kustaa III armeijan upseerit kapinoivat kuitenkin kuninkaan laittomasti aloittamaa sotaa vastaan, lähestyivät Liikkalan nootilla Venäjän keisarinna Katariina Suurta ja toivoivat rauhaa. Suomalaissyntyisten upseerin keskuukessa heräsi toive jopa Suomen itsenäisyydestä tämän kapinan eli Anjalan liiton aikana, mitä on suomalaiskansallisessa historiankirjoituksessa pidetty merkittävänä. (Tieteen termipankki 2023.)
Näistä Anjalan ja Inkeroisten alueeseen liitttyvien sodan, rauhan, diplomatian, sääty-yhteiskunnan, teollisuuspatruunojen ja työväenkulttuurin teemoista sekä koko Ankkapurhan alueen monipuolisesta arkkitehtuurihistoriasta ja rakentamisesta saisi tuotteistettua kiinnostavia sisältöjä aktiviteetteihin leirikoululaisille, paikallisille sekä matkailijoille niin viihtymiseen kuin oppimiseenkin.
Tiutinen
Tiutisen upeat merimaisemat, hiekkatiet ja puutalot muodostavat nykymaailmassa harvinaistuneen idyllin. Meren rajaama saari on helppo hahmottaa, kuten eräs asian hankkeen järjestämässä tarinakahvilassa ilmaisi.
Tiutinen muodostui 1900-luvun alussa omatoimisesti rakentaen Hallan sahan ja laatikkotehtaan työväestön sekä merimiesten ja kalastajien asuinalueeksi. Asuinalueen rakenne ja rakennuskanta ovat hyvin säilyneitä. (Museovirasto 2009c.) Tarinakahvilassa toukokuussa 2022 muisteltiin saaren yhteisöllisyyttä ja omatoimisuutta, viinan salakuljetusta, veneenveistoperinnettä ja saaren paloa, väkirikkaita vuosia ja vahvaa urheiluseuraperinnettä sekä paljon muuta. Suuri osa saarta jälleenrakennettiin jatkosodan aikana sattuneen tulipalon jälkeen. Paikallisten aktiivisuus ja jopa eduskuntaan vetoaminen esti sataman siirron Tiutiseen ja säilytti saaren asumiseen.
Vanhat koulurakennukset ovat melko hyvin säilyneet. Ne kertovat koululaitoksen historiasta, rakennushistoriasta ja aikansa puuarkkitehtuurista. Tiutisen koulu oli aikanaan saaren yhdistäjä. Koulun lakkauttamisuhka sai kyläläiset toimimaan ja kampanjoimaan koulun säilymisen puolesta.
Entiset koulurakennukset voisivat yhdistää saarta tulevaisuudessakin. Kaksi suurta rakennusta taipuisi niin lasten harrastustiloiksi, kulttuuritoimintaan, majoitukseen ja ravintolapalveluihin. Yhteisöllisyys ja talkoolaisuus ovat myös arvoja ja osa saaren kulttuuriperintöä, joiden avulla rakennuskantaa on mahdollista vaalia jatkossakin. Historian tarinoita kannattaa vaalia ja tallettaa sekä hyödyntää sisältönä ja resurssina saaren kehittämisessä ja markkinoinnissa.
Esimeksiksi perinnerakentamisen ja korjausrakentemisen kurssit tai mestari-kisälli -toimintamalli sopisivat hyvin Tiutisessa toteutettavaksi.
Sippola
Maaseutukylä Sippola oli aikanaan alueellinen keskittymä.
”Sippola on harvoja kirkonkyliä, joissa maantiehen tukeutuva kylärakenne on selkeästi säilynyt. Sippolassa yhdistyvät havainnollisesti myös kirkollisen ja historiallisen maanomistuksellisen vallan merkit kirkon ja kartanon ympäristöinä.” (Museovirasto 2009d.)
Kyläkeskuksen historia näkyy vanhana maantienä kylän läpi sekä säilyneessä rakennuskannassa (kirkko, kartano, kirkonkylän aikaiset talot ja kaupat) (Museovirasto 2009d). Sippolan nykyinen, uusgoottilainen kirkko on järjestyksessä kylän kolmas. Ensimmäinen, puinen oli valmistunut 1668 ja toinen 1737. (Museovirasto s.a).
Sippolassa on tehty maamme ensimmäinen emmental. Entisessä meijerissä toimii nykyään nykytaiteen keskus, taidekeskus Antares. Kylän lukuisat yhdistykset ovat aktiivisia ja järjestävät toimintaa ympäri vuoden. Kylään liittyy vahva Martta-toiminta sekä maanviljelyn ja hyötyviljelyn perinteet.
Sippolan maalaismaisemien yllätyksinä olisi varaa nostaa suuremmin esille esimerkiksi juustopata, entisessä meijerissä toimiva korkeatasoinen taidekeskus, Suomen suurin puukartano eli Sippolan hovi, kuten paikalliset sitä nimittävät, sekä upea kirkkoarkkitehtuuri ja kirkkohistoria. Näiden ympärille voisi kehittää erilaisia matkailupalveluita, joita ideoitiin myös tulevaisuustalkoissa, esimerkiksi hautausmaakierroksia tai rooliopastuksia. Entäpä villiyrttiretket tai juustonmaistelua ja maalausta -työpajat? Ehkä Sippolan voisi myös brändätä arkkitehtuurin ja taiteen kyläksi Kouvolassa!
Kulttuuriperintö yhdistää ja erottaa
Kulttuuriperintö on alueiden ja kylien keino erottua toisistaan. Juuri näitä asioita ja tarinoita ei ole muualla. Historiallisia vastaavuuksia ja ympäristöllisä samankaltaisuuksia toki löytyy ja ne kytkevät paikan suurempaan kontekstiin ja historian muihin tarinoihin. On esimerkiksi kiinnostavaa vertailla kahta aikalaista, Aallon suunnittelemaa Kotkan Sunilaa ja Inkeroisten Tehtaanmäkeä, jotka suunniteltiin samankaltaisiin tarpeisiin, ja pohtia rakentamiseen vaikuttaneita sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia ja ympäristöllisiä seikkoja. Myös tieto siitä, että Sippolan kirkon suunnitellut ruotsalaissyntyinen arkkitehti Carl Johan von Heideken (1832 – 1888) toimi Porin ja Turun kaupunginarkkitehtina jalääninarkkitehtina, vaikutti suuresti Helsingin ja Turun kaupunkirakentamiseen sekä suunnitteli esimerkiksi Porin kirkon, jota pidetään ”suomalaisen uusgotiikan päämonumentteja” (Sinisalo, 2004), lisää ymmärrystä ja arvostusta Sippolan kirkkoa kohtaan.
Kaikki voivat osallistua paikallisen kulttuuriperinnön määrittelemiseen, tunnistamiseen ja vaalimiseen. Yhteistyöllä tieto, tarinat ja ympäristö säilyvät ja siirtyvät eteenpäin. Kulttuuriperintöä pidetään yllä sitä jakamalla ja käyttämällä!
Laura Lehtinen
Kulttuuriperintöasiantuntija
Lähteet
Museovirasto s.a. Sippolan kirkko. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Päivitetty 26.2.2021. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.kyppi.fi/to.aspx?id=130.200724 [viitattu 3.5.2023].
Museovirasto 2009a. Anjalan historiallinen ympäristö. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1282 [viitattu 3.5.2023].
Museovirasto 2009b. Anjalan paperitehdas sekä Inkeroisten kartonkitehdas ja yhdyskunta. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1475 [viitattu 3.5.2023].
Museovirasto 2009c. Tiutisen asuinalue. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4461 [viitattu 3.5.2023].
Museovirasto 2009d. Sippolan kirkonkylä. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4419 [viitattu 3.5.2023].
Sinisalo, J. 2004. Heideken, Carl Johan von (1832 – 1888). Kansallisbiografia, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Julkaistu 8.6.2004. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-003393 [viitattu 3.5.2023].
Tieteen termipankki 2021. Historia: Anjalan liitto. Muokattu 27.2.2021. Saatavissa: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:Anjalan liitto. [viitattu 27.3.2023].